" />

Viime torstaina oli kulunut tasan vuosi paluusta Suomeen. Vuodenvaihteessa tuli myös Kielikulkurin ensimmäinen vuosi täyteen, joten nyt on oiva hetki koota hieman yhteen vuotta 2016 koskevia ajatuksia. Viime vuonna tämän kulkurin elämässä tapahtui niin paljon uutta ja jännää, ties mitä vuosi 2017 tuo nyt sitten tullessaan!

Viime vuoden paras hetki taisi olla yltäminen kolmen parhaan joukkoon Havis Amandan Nuorkauppakamarin Unelmasta yrittäjäksi -kilpailussa. Mahtavaa, että yrittäjätarinani inspiroi!

2016 ei suinkaan ollut ensimmäinen vuoteni yrittäjänä, vaan sitä ennen tein käännöksiä toiminimiyrittäjänä jo kaksi vuotta Itävallassa. Itävallan veroilmoitukset ja muut maksut ovat sen verran pitkissä kantimissa, että vielä minulla ei ole kaikkia lukuja vuodelta 2015, jotta voisin verrata yksinyrittäjälle Itävallassa ja Suomessa koituvia kuluja. Reilu vuosi sitten, kun Suomeen muutto oli vasta harkinta-asteella, oletin yrittäjyyden tulevan täällä paljonkin kalliimmaksi. Näin vuoden kokemuksella arvelisin Suomen olevankin ehkä se näin pienelle yrittäjälle edullisempi maa. Mutta palataan siihen, kunhan kirjanpito on vihdoin hoidettu kummassakin maassa.

Vaikka viime vuoden kirjanpito on vielä vähän kesken, voin jo tässä vaiheessa todeta, että liikevaihtoa koskevat tavoitteeni (joskin vaatimattomat sellaiset) rapsahtivat reilusti rikki! Tälle vuodelle laitan riman sitten taas reilusti korkeammalle – tavoitteilla kun on tapana toteutua. Tosin kulujakin oli viime vuonna paljon: uusi tietokone, kotisivut, käännösmuistiohjelmia, koulutuksia ja ties mitä muuta. Siksi keskitynkin tässä vaiheessa vain positiiviseen osioon eli liikevaihtoon ja prosenttilukuihin. Onhan se nyt mahtavaa, kun voi sanoa oman yrityksen liikevaihdon kasvaneen viime vuonna 22 % vuoteen 2015 verrattuna. Tai laitetaas vielä hieman paremmaksi: Ensimmäiseen yrittäjävuoteen (2014) verrattuna liikevaihdon kasvu oli 43 %. Kyllähän tässä on aihetta juhlaan!

Liikevaihtotavoitteeni lisäksi viime vuonna tavoitteenani oli verkostoitua mahdollisimman hyvin, olinhan vasta muuttanut Suomeen ja Tampereelle. Verkostot sekä bisneksen että yksityiselämän saralla olivat aika olemattomat. Konkreettiseksi tavoitteekseni otin sen, että vuoden loppuun mennessä minulla pitää olla niin paljon tuttuja, että meninpä minne tilaisuuteen tai kissanristiäisiin hyvänsä, tuntisin jonkun edes näöltä. Aika hurja tavoite, mutta teinpäs sen! Kyllä se aika paljon työtä vaati, mutta uusiin ihmisiinhän on aina kiva tutustua. Ja näistä uusista tuttavuuksista on poikinut jo paljon yhteistyökuviota ja uusia ystäviä. Tamperekaan ei enää tunnu niin vieraalta. Aiemmin joka puolella maailmaa käyttämäni taktiikka ystävyyssuhteiden luomiseen joogatunneilla ei oikein Suomessa tunnu toimivan, sen verran hiljaisia varpaisiintuijottelijoita siellä on tullut vastaan. Sen sijaan kuntonyrkkeily- ja thainyrkkeilytunnit ovat olleet tuotteliaampia.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton, KAJ:n, Suomen Yrittäjien ja Pirkanmaan Nuorten Yrittäjien tapahtumat ovat taas bisneksen kannalta niitä parhaita keinoja verkostoitua. Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin tilaisuuksissa en ole vielä juurikaan käynyt, jäseneksikin liityin vasta loppukesästä, mutta niitä otan sitten tämän vuoden ohjelmaani. Itävallassa yrittäjien verkostoituminen on vielä suhteellisen olematonta eikä lisäkoulutuksia tai muuta ohjelmaa juurikaan järjestetä. Eli pointsit Suomelle!

Reissullisesti vuosi 2016 oli äärimmäisen surkea – pari viikon pyrähdystä aina niin ihanaan Kreikkaan ja pitkä viikonloppu Tukholmassa. Suomea taas on tullut mittailtua kilometrikaupalla. Jospa 2017 toisi mukanaan enemmän uusia maisemia! Helmikuulle on jo reissu Berliiniin varattuna, siellä pidetään ELIA Together -tapahtuma kääntäjille ja muille käännösalan toimijoille. Nähdään siellä!

Tältä vuodelta toivon reissukilometrien lisäksi lisää uusia yhteistyökuvioita ja mielenkiintoisia projekteja. Kivoja yllätyksiä, inspiroivia kohtaamisia! Toisipa 2017 mukanaan myös muutaman vapaapäivän enemmän kuin viime vuosi – 2016 pidin nimittäin vain yhden virallisen vapaapäivän. Se oli perjantai 18.11. kun olin iltapäivän koulutuksessa ja sen jälkeen lensin Tukholmaan.

Millainen Suomi on sitten ollut paluumuuttajan silmin? Masentaako kaamos? Ovatko suomalaiset murjottavia tuppisuita? Joko tekee mieli takaisin maailmalle? Näistä enemmän toisella kertaa!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+