" />

Kielikulkurin ajatuksia valtameren toisella puolella

 

Kirjoitin tässä taannoin ajatuksiani kanadalaiseen käännösalan verkkolehteen, Circuit Magazineen. Käykäänhän lukemassa ajatuksiani kääntäjän elosta Suomessa (englanniksi, tiivistelmä ranskaksi) täältä: http://www.circuitmagazine.org/dossier/translators-lives-in-finland.

Professional translators in Finland struggle with poor machine translations and price pressure just like translators all over the world, but there is a positive trend toward more collaboration between translators, as well as more recognition for translation professionals. Read my thoughts on translators’ lives in Finland in the Circuit Magazine: http://www.circuitmagazine.org/dossier/translators-lives-in-finland.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+

Kielikulkuri lomailee 13.-21.7.2017

Nyt on aika hengähdystauolle! Kielikulkuri lomailee etelän lämmössä viikon 13.7.2017 alkaen. Perjantaina 21.7. palaan sähköpostin äärelle ja käännösten pariin. Aurinkoista viikkoa!

I’m on holiday from 13th until 21st of July with no e-mail access.

Ich bin bis 21.7.2017 im Urlaub ohne Internetzugang.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+

Mahtavia uutisia!

Viime kerralla hehkutin täällä blogin puolella kohta käynnistyvää Yhteyshenkilöt-podcastia ja nyt minulla on taas jännittäviä uutisia kerrottavana: Syksyn kynnyksellä Tampereella starttaa uusi yhteisöllinen työtila eli co-working space, jota olen parhaillaan pistämässä pystyyn kahden kääntäjäkollegan, Hannan ja Elinan kanssa. On tämä elämä niin jännää – hetkeen ei tapahtu mitään ja kaikki on suht tyyntä ja tasaista, ja sitten kerralla käynnistyykin kaksi näin valtavan mielenkiintoista uutta projektia!

Co-working space on pyörinyt ajatuksissani jo pitkään, mutta hetken kesti ennen kuin oikeat ihmiset löytyivät mukaan. Ja niin kuin hyville ideoille aina tuppaa käymään, jokainen meistä oli pohtinut samaan ongelmaan ratkaisua itsekseen. Ajatus yhteisöllisestä työtilasta lähti kytemään ihan meidän omasta tarpeesta: Yksin töiden tekeminen olohuoneen nurkassa on välillä todella vaikeaa (varsinkin tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle), mutta oman toimiston vuokraaminen ei olisi ollut ratkaisu tähän ongelmaan. Silloinhan olisin vain siirtynyt olohuoneen nurkasta jonkin toisen huoneen nurkkaan töitä tekemään ja edelleen yksin.

Maailmallahan yhteisöllisiä työtiloja on paljon, esimerkiksi moneen kaupunkiin levittäytynyt Impact Hub. Entisessä kotikaupungissani Wienissäkin näitä on jo useampi, Suomessakin Helsingissä ja jopa Oulussa. Mutta ei Tampereella, ainakaan sellaista, joka olisi vastannut omaa mielikuvaani yhteisöllisestä työtilasta. Joten ei auttanut muuta kuin pistää pystyyn oma työtila ja tehdä siitä unelmien co-working space. Projektimme on vasta alkuvaiheessa, mutta Teho-osastoksi nimetyn yhteisöllisen työtilamme olisi määrä aueta alkusyksystä. Seuraa Teho-osaston vaiheita nettisivuillamme www.teho-osasto.fi ja somessa, muistathan tilata uutiskirjeemme!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+

Uusia tuulia kevään kunniaksi!

Kevät on kulunut tiiviisti useammankin uuden projektin parissa ja nyt on aika esitellä niistä ensimmäinen: yrittäjien oma podcast, Yhteyshenkilöt! Yrittäjäkollegani Kaija Alilan kanssa puuhaamani podcastin nauhoitukset ovat jo hyvässä vaiheessa ja ensimmäiset jaksot saadaan julkaistua toukokuun lopussa. Nettisivujen blogissa kerromme myös podcastin vaiheista, onhan tämä meille kummallekin ihan ensimmäinen kokeilu tällä saralla.

Podcastimme tarkoitus on tarjota muille meidän kaltaisillemme yksinyrittäjille ajatuksia herättävää keskustelua, tietoa ja vertaistukea. Podcast julkaistaan pilottivaiheessa kerran viikossa, joka toinen viikko juttelemme kahdestaan ja joka toinen viikko mukana on vieras. Keskustelu jaksojen aiheista jatkuu somessa.

Pysykäähän kuulolla ja seuratkaa Yhteyshenkilöitä nettisivujen kautta, Facebookissa ja Twitterissä!

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+

Kielikulkurin parhaat vinkit Berliiniin

Helmikuun lopussa Berliini täyttyi suomalaisista kääntäjistä (tai no, tarkemmin sanoen neljästä tamperelaisesta sellaisesta), kun siellä järjestettiin European Language Industry Associationin, tuttavallisemmin Elian Elia Together -tapahtuma. Verkostoitumisen kannalta Elia Together oli oikein kiva uusi ja raikas aloitus, osallistujina oli sekä meitä freelancereita että käännöstoimistoja. Useimmiten tapahtumat ovat nimittäin joko meille kääntäjille tai sitten isommille toimijoille suunnattuja. Usein myös tapahtumien sisältö on hyvin teoreettista tai liittyy pelkästään kääntämisen tutkimiseen eikä verkostoituminen ole etusijalla niin kuin Elia Togetherissa. Mikään ei kuitenkaan ole niin kivaa ja hedelmällistä kuin muihin kääntäjiin tutustuminen! Vaikka me kääntäjät olemme kilpailijoita keskenämme, niin onhan meillä vaikka minkälaisia mahdollisuuksia hyötyä verkostoitumisesta ja yhteistyöstä.

Tällaisena nopeasti kyllästyvänä ihmisenä ajattelin, että mitenköhän sitä jaksaa kaksi päivää aamusta iltaan luentoja, puheenvuoroja ja small talkia, mutta siinähän se meni. Vaikka päivät olivat pitkiä, puheenvuorojen ja työpajojen aiheet vaihtelivat niin laidasta laitaan, että aina löytyi mielenkiintoista uutta asiaa tai uutta näkökulmaa tuttuihin juttuihin. Ainoastaan ainaiset TM- ja post-editing-teemat skippasin suosiolla, käännöstyökalujen tekniikka ei ole niin minun juttuni ja harvemmin noihin aiheisiin saadaan mitään käytännönläheistä näkökulmaa, josta innostuisin. Moni puheenvuoro käsitteli erilaisia yhteistyömuotoja ja nk. kimppakääntämistä. Näyttääkin siltä, että tämän alan trendiksi on nousemassa kääntäjien välinen yhteistyö, joka on oikein tervetullutta ja jota yritän osaltani itsekin lisätä.

Mutta nyt niihin Berliinin-vinkkeihin. Berliini on minulle tuttu kaupunki, mutta olen viettänyt siellä aikaa lähinnä kesäisin, joten helmikuun lopun sateessa ei puistoissa köllöttely tai pitkin poikin pyöräily erityisemmin innostanut. Viikonlopuksi seuraan liittynyt mieheni ei kuitenkaan ollut koskaan käynyt Berliinissä, joten kiersin jälleen kerran myös kaupungin pakolliset nähtävyydet, joista tosin aina löytää uusia puolia. Budjetti reissulle oli niin pieni kuin mahdollista helmikuussa maksettujen arvonlisäverojen jälkeen (yrittäjäkollegat varmaankin tietävät mistä puhun), joten kiersimme sellaiset paikat kaukaa, joihin oli pääsymaksu.

  1. East Side Gallery eli reilun kilometrin mittainen pätkä Berliinin muuria, joka taiteiltiin täyteen muurin murtumisen jälkeen. Aina yhtä värikäs ja pysäyttävä. Nyt siellä tosin oli joitain korjaustöitä meneillään ja osalta matkaa taideteosten edessä oli metalliaita. Täältä löytää Berliinin ikonisimpia kuvia.
  2. Holocaust-Mahnmal eli Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. 2 711 betonisesta paasista muodostuva labyrintti aivan kaupungin ytimessä. Muistomerkki on jo itsessään vaikuttava, mutta kannattaa myös käydä sen alla sijaitsevassa museossa, joka kertoo holokaustista ja sen uhreista koko Euroopassa. Museoon on kerätty myös yksittäisten vainojen uhreiksi joutuneiden perheiden vaihteita ja sinne voi edelleenkin lisätä tietoja. Täältä ei kuivin silmin lähde pois.
  3. Berliinin muurin muistomerkki eli Gedenkstätte Berliner Mauer. Ulkoilmamuseo Bernauer Straßen varrella. Berliinin muurin historiaa niillä paikoilla, missä se aikoinaan sijaitsi. Tähän kannattaa varata aikaa, katu on nimittäin varsin pitkä ja tietoa on paljon.
  4. Kreuzberg. Tarviiko tähän lisätä mitään? Minun Berliinini on Kreuzberg. Berliiniä rosoisimmillaan. Varsinkin Oranienstraßen varrelta löytyy käytännöllisesti katsoen koko maailma. Tämän vierailun uusi löytö oli Smyrna Kuruyemis, jännittävä turkkilainen pähkinäkauppa (tai pikemminkin kahvila), jossa pöydät täyttyivät illan mittaan pähkinöitä suurista kulhoista napostelevista teineistä. Toinen perustavanlaatuinen osoite Kreuzbergissä on Bergmannstraße. Sen varrelta löytyy esimerkiksi meille kokkaamiseen hurahtaneille suunnattu aarreaitta Kochhaus, joka on periaatteessa ruokakauppa, joka myy elintarvikkeita reseptittäin. Vaihtuvien reseptien ainekset ostetaan ruokailijoiden määrän mukaan ja niiden mukana tulee resepti, jossa ruoan valmistaminen neuvotaan askel askeleelta. Vaikea sellittää, mutta käykää katsomassa. Myytävänä myös mainoita keittokirjoja, keittiötarvikkeita ja vino pino mausteita.
  5. Torit, joita järjestetään eri puolilla kaupunkia viikonpäivästä riippuen (tuo linkin takana oleva lista ei kata kaikkia markkinoita, parhaiten kulmakuntien torit löytää kysymällä). Valikoima vaihtelee elintarvikkeista kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan välillä, joskus jopa vastaan tuli käytettyjä autoja ja hammaslääkärin instrumentteja. Meidän tämän kertaiselle visiitille ei valitettavasti osunut sopivasti yhtään toria kohdalle, mutta ensi kerralla taas.
  6. Umami. Erittäin autenttinen (mauiltaan, ei sisustukseltaan) vietnamilainen ravintola Kreuzbergissä. Tuli Vietnam-ikävä välittömästi! Tätä ei ole hinnalla pilattu ja paikka on erittäin suosittu, joten varaa etukäteen jos pystyt tai varaudu seisomaan eteiskomerossa hetki jos toinenkin.
  7. Tirree, Birkenstraße 46. Kahvila ja baari. Täällä tarjoillaan mahtavaa aamiaista, hyvää lounasta ja lasin äärelle voit jäädä yömyöhään. Todellinen berliiniläisten olohuone. Erikoinen sisustus kruunaa kaiken!
  8. Terracruda, mainio italialainen ravintola Kreuzbergissä. Ei ihan sitä peruspizzaa ja -pastaa, vaan italialaisia herkkuja laadukkaista raaka-aineista vähän raikkaammalla tavalla tulkittuna. Lista ilmeisesti vaihtelee sen mukaan, kuka on kulloinkin kokkina.
  9. AirBnB. Vaikka Berliinin kaupunki yrittikin suitsia AirBnB-bisnestä säätämällä jonkin lain viime vuonna, tarjontaa silti löytyy. Jos olet liikenteessä isommalla porukalla, voin lämpimästi suositella meidän majapaikkaamme Birkenstraßella, ihan siinä Tirreen kulmalla.
  10. Ja vielä bonusvinkki, jos tarvitset laukulle säilytyspaikkaa vaikkapa paluupäivänä, niin Tegelin lentokentällä on matkatavarasäilytys, joka ei tarkoita sellaista lukollista lokeroa, vaan laukku jätetään tiskille henkilökunnan hoiviin. Laukun jättäminen heidän hoiviinsa päiväksi maksoi seitsemisen euroa. Ei tarvitse juosta pitkin kaupunkia kimpsujen ja kampsujen kanssa eikä kiertää koko kaupunkia laukunhakureissulla.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+

Next stop: Berlin!

Greetings from middle of the packing chaos! Today I’m flying to Berlin for both work and holiday. Next two days you’ll find me at EliaTogether, networking event for translators and language companies. And then I’ll have the first free weekend since who knows how long. I’ve been plenty of times in Berlin and I love that place every time little bit more. Kreuzberg, long walks, flea markets, nice restaurants, museums… Can’t wait!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+
Ensimmäinen vuosi yrittäjänä Suomessa

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä Suomessa

Viime torstaina oli kulunut tasan vuosi paluusta Suomeen. Vuodenvaihteessa tuli myös Kielikulkurin ensimmäinen vuosi täyteen, joten nyt on oiva hetki koota hieman yhteen vuotta 2016 koskevia ajatuksia. Viime vuonna tämän kulkurin elämässä tapahtui niin paljon uutta ja jännää, ties mitä vuosi 2017 tuo nyt sitten tullessaan!

Viime vuoden paras hetki taisi olla yltäminen kolmen parhaan joukkoon Havis Amandan Nuorkauppakamarin Unelmasta yrittäjäksi -kilpailussa. Mahtavaa, että yrittäjätarinani inspiroi!

2016 ei suinkaan ollut ensimmäinen vuoteni yrittäjänä, vaan sitä ennen tein käännöksiä toiminimiyrittäjänä jo kaksi vuotta Itävallassa. Itävallan veroilmoitukset ja muut maksut ovat sen verran pitkissä kantimissa, että vielä minulla ei ole kaikkia lukuja vuodelta 2015, jotta voisin verrata yksinyrittäjälle Itävallassa ja Suomessa koituvia kuluja. Reilu vuosi sitten, kun Suomeen muutto oli vasta harkinta-asteella, oletin yrittäjyyden tulevan täällä paljonkin kalliimmaksi. Näin vuoden kokemuksella arvelisin Suomen olevankin ehkä se näin pienelle yrittäjälle edullisempi maa. Mutta palataan siihen, kunhan kirjanpito on vihdoin hoidettu kummassakin maassa.

Vaikka viime vuoden kirjanpito on vielä vähän kesken, voin jo tässä vaiheessa todeta, että liikevaihtoa koskevat tavoitteeni (joskin vaatimattomat sellaiset) rapsahtivat reilusti rikki! Tälle vuodelle laitan riman sitten taas reilusti korkeammalle – tavoitteilla kun on tapana toteutua. Tosin kulujakin oli viime vuonna paljon: uusi tietokone, kotisivut, käännösmuistiohjelmia, koulutuksia ja ties mitä muuta. Siksi keskitynkin tässä vaiheessa vain positiiviseen osioon eli liikevaihtoon ja prosenttilukuihin. Onhan se nyt mahtavaa, kun voi sanoa oman yrityksen liikevaihdon kasvaneen viime vuonna 22 % vuoteen 2015 verrattuna. Tai laitetaas vielä hieman paremmaksi: Ensimmäiseen yrittäjävuoteen (2014) verrattuna liikevaihdon kasvu oli 43 %. Kyllähän tässä on aihetta juhlaan!

Liikevaihtotavoitteeni lisäksi viime vuonna tavoitteenani oli verkostoitua mahdollisimman hyvin, olinhan vasta muuttanut Suomeen ja Tampereelle. Verkostot sekä bisneksen että yksityiselämän saralla olivat aika olemattomat. Konkreettiseksi tavoitteekseni otin sen, että vuoden loppuun mennessä minulla pitää olla niin paljon tuttuja, että meninpä minne tilaisuuteen tai kissanristiäisiin hyvänsä, tuntisin jonkun edes näöltä. Aika hurja tavoite, mutta teinpäs sen! Kyllä se aika paljon työtä vaati, mutta uusiin ihmisiinhän on aina kiva tutustua. Ja näistä uusista tuttavuuksista on poikinut jo paljon yhteistyökuviota ja uusia ystäviä. Tamperekaan ei enää tunnu niin vieraalta. Aiemmin joka puolella maailmaa käyttämäni taktiikka ystävyyssuhteiden luomiseen joogatunneilla ei oikein Suomessa tunnu toimivan, sen verran hiljaisia varpaisiintuijottelijoita siellä on tullut vastaan. Sen sijaan kuntonyrkkeily- ja thainyrkkeilytunnit ovat olleet tuotteliaampia.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton, KAJ:n, Suomen Yrittäjien ja Pirkanmaan Nuorten Yrittäjien tapahtumat ovat taas bisneksen kannalta niitä parhaita keinoja verkostoitua. Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin tilaisuuksissa en ole vielä juurikaan käynyt, jäseneksikin liityin vasta loppukesästä, mutta niitä otan sitten tämän vuoden ohjelmaani. Itävallassa yrittäjien verkostoituminen on vielä suhteellisen olematonta eikä lisäkoulutuksia tai muuta ohjelmaa juurikaan järjestetä. Eli pointsit Suomelle!

Reissullisesti vuosi 2016 oli äärimmäisen surkea – pari viikon pyrähdystä aina niin ihanaan Kreikkaan ja pitkä viikonloppu Tukholmassa. Suomea taas on tullut mittailtua kilometrikaupalla. Jospa 2017 toisi mukanaan enemmän uusia maisemia! Helmikuulle on jo reissu Berliiniin varattuna, siellä pidetään ELIA Together -tapahtuma kääntäjille ja muille käännösalan toimijoille. Nähdään siellä!

Tältä vuodelta toivon reissukilometrien lisäksi lisää uusia yhteistyökuvioita ja mielenkiintoisia projekteja. Kivoja yllätyksiä, inspiroivia kohtaamisia! Toisipa 2017 mukanaan myös muutaman vapaapäivän enemmän kuin viime vuosi – 2016 pidin nimittäin vain yhden virallisen vapaapäivän. Se oli perjantai 18.11. kun olin iltapäivän koulutuksessa ja sen jälkeen lensin Tukholmaan.

Millainen Suomi on sitten ollut paluumuuttajan silmin? Masentaako kaamos? Ovatko suomalaiset murjottavia tuppisuita? Joko tekee mieli takaisin maailmalle? Näistä enemmän toisella kertaa!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+
Kielikulkurin vinkit talviseen Tukholmaan

Kielikulkurin vinkit talviseen Tukholmaan

Vaikka tämä vuosi on ollut hieman nihkeä reissujen suhteen, enkä ole tehnyt kuin muutaman viikon pyrähdyksen etelään, niin marraskuun puolessa välissä kävin kuitenkin Tukholmassa tuulettumassa (kuten tarkkanäköisimmät varmaan Instagramista huomasivatkin). Tämä taisi olla viides reissu Tukholmaan, mutta pari viime kertaa kuluivat työn merkeissä, kun olin Precious-korumessuilla entisen elämäni työn merkeissä.

Työntäyteisen syksyn keskelle täysin vapaa viikonloppu tuli todellakin tarpeeseen ja läppärikin jäi kokonaan kotiin (tosin välillä oli vähän outo olo ilman sitä tuttua painolastia repussa). Tukholmassahan riittää tekemistä ja näkemistä vaikka kuinka, mutta tässä tämän kielikulkurin parhaat vinkit talviseen Tukholmaan, erityisesti ah niin ihanaan Södermalmin kaupunginosaan.

 

img_0533

Hääpukunäyttely kuninkaanlinnassa: Jokaisen prinsessafanin pakollinen ohjelmanumero. Kuningatar Silvian sekä Victorian, Madeleinen, Sofian ja Lilian mekot asusteineen. Haute couturea parhaimmillaan. Näitä ei usein näe! Plussaa lisäksi mainiosta opastuksesta sellaisen luurin välityksellä, jota myös äänioppaaksi kutsutaan. Hääpukuihin voi tutustua koko talven, sillä näyttely jatkuu aina maaliskuulle asti. Pieni miinus siitä, että mitään häissä käytettyjä koruja ei ollut esillä.

 

fotografiska_anton_corbijn_nick_cave_exhibition

Fotografiska: Paljon enemmän kuin pelkkä museo – ylimmän kerroksen ravintolan mainiot näkymät Tukholman kattojen ylle tarjoavat silmänruokaa siinä missä korkeatasoiset, usein vaihtuvat valokuvanäyttelytkin. Kaiken lisäksi tämä museo on auki puolille öin, joten tänne ehtii shoppailupäivän päätteeksikin.

 

restaurant_grannen_stockholm_tukholma_ravintola

Grannen: Yksi Södermalmin lukuisista sievistä ravintoloista. Tänne voi poiketa myös lasilliselle pelaamaan lautapelejä tai ihan vain seuraamaan erikoista asiakaskuntaa.

 

cafe_kaferang_stockholm_södermalm_tukholma_kahvila

Kaferang: Todellinen hipsterikahvila Södermalmin tyyliin. Tänne kelpaa tulla aamupuurolle, vaikka henkilökunta voisi hieman ystävällisempää ollakin.

 

grandpa_shop_stockholm_södermalm_tukholma_shoppailu

Grandpa: Näitä Granpan tyylisiä pikkuputiikkeja on Södermalm pullollaan. Jos vilu llättää kaupunkikierroksella, kannattaa aina piipahtaa tällaisiin tyylikkäisiin kauppoihin lämmittelemään ja ihastelemaan kaikkea ihanaa. Muutenkin shoppailukierros kannattaa siirtää vanhastakaupungista tänne Södermalmin puolelle, näin välttää turistikaupat ja kaduillakin on väljempää.

 

motel_l_stockholm_tukholma_hotel_hotelli

Motel L: Mainio hotelli viikonloppureissulle. Hurmaava sisustus. Raitiovaunulla ja metrolla sujahtaa yllättävän nopeastikin Tukholman aitiopaikoille.

Koh Phagan: Vaikka Tukholman sää ei suosisikaan, niin täällä pääsee fiilistelemään etelän lämmöstä. Pesunkestävä thaimaalainen ravintola, erinomaista ruokaa ja hullunkurinen sisutus.

Joulumarkkinat: Vielä ehtii! Tunnelmalliset joulumarkkinat vanhassakaupungissa. Avoinna tosin vain iltakuuteen, joten kaupunkikierros kannattaa ajoittaa niin, että kojut ovat vielä auki.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+
Kielikulkurin tarina

Kielikulkurin tarina

Viime kerralla täällä blogissa kerroin arjestani ja tyypillisestä työviikostani (tai no mitään ”tyypillistä” tai rutiininomaista viikkoa minulla harvoin edes on). Nyt ajattelin rupatella hieman siitä, miten Kielikulkuri aikoinaan syntyi. Tässä yhteydessä sopiikin varmasti mainostaa uudenuutukaista visuaalista ansioluetteloani, joka löytyy jo Kuka olen -välilehden alta sekä suomeksi että englanniksi – saksankielinen on vielä työn alla. Samalla tuli kerrankin mietittyä tarkemmin, missä sitä viime vuodet on viilettänyt.

Yritys nimeltä Kielikulkuri ei ole vielä ollut olemassa kauaa: toiminimi Suomessa vuoden 2016 alusta ja tuo nimi taisi tulla kuvioihin vasta toukokuussa nettisivujen ideoinnin yhteydessä. Mutta kielikulkuruus ja yrittäjyys juontavat juurensa jo useamman vuoden takaa. Kääntämisen aloitin jo germaanisen filologian opintojen rinnalla vuonna 2009 ja tein käännöksiä myös valmistuttuani päivätöiden lisänä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Maisemat vaihtuivat Suomesta Itävaltaan ja käännöstoimistojen maailmasta siirryin kullan ja timanttien välkkeeseen vastaamaan wieniläisen vihkisormuksia valmistavan yrityksen pohjoismaisista asiakkaista.

Tällaista vaihtelunhaluista ihmistä nuo perinteiset kahdeksasta neljään -toimistohommat eivät kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä erityisemmin napanneet, vaikka hauskaa sekin oli aikansa, mutta samalla yrittäjyys tuntui sekin liian hurjalta hypyltä tuntemattomaan. Lomat kuluivat reissatessa ja paluu arkeen oli kerta kerralta tympeämpää. Aikani pähkäiltyäni tein päätöksen, että olen vielä vuoden verran töissä, säästän pienen potin matkakassaan ja lähden pidemmälle reissulle ja katselen, miten maailman sitten makaa.

Elämä ei kuitenkaan koskaan taida mennä niin kuin sitä suunnittelee, joten otinkin lopputilin syksyllä 2013, kun käännöksiä tarjottiinkin yhtäkkiä enemmän. Tarkoituksenani oli löytää jokin osa-aikainen työ käännösprojektien rinnalle ja katsoa miten se yhdistelmä toimisi ja olisiko elämä kenties silloin mielekkäämpää. Osa-aikaisia töitä ei kuitenkaan ollut oikein tarjolla ja jouduin uudestaan sen päätöksen eteen, että aloitanko projektipäällikön työt lääkealan yrityksessä, jossa työtehtävät olisivat olleet kyllä mielenkiintoisia, mutta työmäärä varmasti niin suuri, että käännökset olisi pitänyt jättää kokonaan pois. Juurihan vasta olin pääsemässä niihin kunnolla käsiksi. Lisäksi uudessa työpaikkassa olisi pitänyt aloittaa saman tien ja yhdessä ystävien kanssa pitkään suunniteltu aurinkoloma unohtaa. Tässä kohtaa esiin astui se kuuluisa ”ei”. En ottanut tarjottua työtä vastaan. Ja kaiken järjen vastaisesti olo oli pikemminkin helpottunut kuin epävarma. Marssin rekisteröimään toiminimeni ja pakkasin laukkuni. Seuraavana päivänä löysin itseni lentokentältä taskussa edellisenä päivänä perustettu toiminimi ja lennot Vietnamiin. Siitä se seikkailu alkoi!

Kolme viikkoa Vietnamin auringossa venyi kolmeksi kuukaudeksi, Wienin asunnossa oli alivuokralainen ja palasin sinne vain pakkaamaan loputkin tavarani ja raahaamaan ne varastoon. Vietnamin seikkailujen, pidemmän kotimaan vierailun ja muutaman Berliinin reissun jälkeen erakoiduin pariksi kuukaudeksi Etelä-Kreetalle pieneen poukamaan, jonne ei ollut edes tietä, vaan kulku oli mahdollista vain vuorten yli patikoimalla tai veneellä. Sieltä jatkoin Ateenaan ja Peloponnesokselle oliivinkorjuun aikaan. Paikallisesta kafenionista tuli toimistoni, josta paikallisetkin tiesivät minut aina löytävänsä.

Kreikasta käsin lähdin Istanbuliin, sieltä Madridiin ja diginomadikollegan kanssa turistien talvisaikaan hylkäämille Gran Canarialle ja Teneriffalle. Ja taas Kreikan kautta kiertäen lähdin kylmintä talvea pakoon Aasiaan, tällä kertaa Sri Lankalle pariksi kuukaudeksi. Samalla toteutin lapsuudenaikaisen haaveni ja kävin uiskentelemassa Malediivien turkoosinsinisissä vesissä.

Maailmalta käsin jatkoin kääntämistä ja asiakaskunnan kasvattamista pikkuhiljaa reissuelämästä samalla nauttien. Yrittäjyys alkoi tuntua oikealta ratkaisulta ja tietynlaiseen taloudelliseen epävarmuuteenkin oppi – se oli ehkä ollut se suurin pelkoni ennen freelanceriksi ryhtymistä. Ja jos mikä, niin tietotekniset ongelmat keskellä ei mitään kasvattavat pinnaa ja paineensietokykyä! Ja toisaalta myös luottamusta siihen, että kaikki aina järjestyy. Aina jostain löytyy joku, joka osaa korjata temppuilevan tietokoneen tai neuvoa kahvilan, jossa on sähkökatkosten varalle generaattori.

Sri Lankalta palasin Eurooppaan, ensin Kreikkaan ja sitten Albaniaan, jossa kesä 2015 kuluikin aika pitkälle. Sieltä sitten hissukseen Italian kautta Itävaltaan ja – yllätys yllätys – vuoden 2016 alussa Suomeen kahden kulkurivuoden jälkeen, kainalossa koiranpentu ja aviomies. Ei ollenkaan hullumpi juttu! Tämä vuosi on kulunut Suomen vuodenaikoja ihmetellessä ja käännöstoimintaa kasvattaessa. Mitään pidempiä reissuja en ole tänä vuonna tehnyt, mitä nyt muutaman kerran käynyt Kreikassa aurinkoa tankkaamassa ja kohtapuoliin Tukholmaan, mutta ensi kesänä on tavoitteena taas päästä hiukan pidemmäksi aikaa tien päälle. Välillä tekee hyvää olla ihan paikallaankin.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+